Mä oon ihan hulluks tullu. Mitään tällasta mä en oo koskaan ennen kokenu. Ei mitää tajunnanräjäyttävää, mut aika likellä. Tää on joku ihme. Mä oon sulkeutunut ja mun lähelle on vaikea päästä, osittain luottamuksenpuutteesta. Mut tässä kohtaa, Married Man, ei pelkästään saa mua avautumaan ja luottamaan, vaan saa mussa jotain ihan uutta aikaan. Mieletöntä. Tuun hulluks kun en voi koskettaa, nähdä, katsoa tai hengittää toista ihmistä. Yleensä mua vaivaa erinäiset spekulaatiot, nyt niitä ei kuitenkaan oo missään. Mä en ajattele mitä muut ajattelee, tai edes asianomainen ite ja kokoajan väsää jotain koukeroita. Mä uskon ja luotan toisen vilpittömyyteen. Vaikka se sitten muuttuiskin jossain vaiheessa, en ajattele että se olis nyt jotenkin vilpillinen. Sen verran epärehellisten ihmisten ja olentojen kanssa ollu tekemisissä, että tunnistan sellaisen kun näen tai koen.
Mut herra S on edelleen siinä toivossa, että meistä tulee jotain suurta joskus jonain päivänä. Mun on pakko romuttaa toisen toiveet, koska mulla ei oikeestaan missään vaiheessa tullu tämänkaltasia tuntemuksia sitä kohtaan. Ollaan liian erilaisia. Munlaisia on hyvin hyvin harvassa. Ei M:kään oo ihan munlainen, mutta jotenkin kuitenkin on, jollain omalla erikoisella tavallaan. Se on enemmän tiedostamaton ja selittämätön radioaalto, joka meidät yhdistää. Samassa paikassa ollessammeki, julkisella sellasella, saatetaan sanoa jotain yhtäaikaa. Pian ihmiset alkaa kiinnittää siihen huomiota, mut toisaalta me ollaan vuosia jo oltu toistemme kanssa tällasia julkisella paikalla.
Mä oon excited siihen mitä mussa tapahtuu ja millasia vaikutuksia M:llä on muhun.
